TiiaAika on suhteellista, ja toisilla meistä on jo tänne tullessa kiire. Jotkut sielut ovat kiertäneet niin monta kertaa, että he tulevat tänne tarkan mission kanssa. Pitää jatkaa siitä, mihin viime kerralla on jäänyt. On ensiarvoisen tärkeää, että silloin löytää itsestään muistot ja tietoisuuden aikaisin, koska on niin paljon tehtävää tietoisuuden heräämisen jälkeen. Puhutaan vanhoista sieluista, heistä, jotka vaikuttavat jo nuorina vanhemmilta ja kypsemmiltä kuin muut.
Varhainen heräämisen tarve tarkoittaa varhaisia oppiläksyjä
Ja se taas tarkoittaa, että haasteet tulee selätettäviksi aikaisin. Mikä ei aina ole kovin kivaa. Mutta toisaalta, mitä aikaisemmin niiden kanssa pääsee sinuiksi, sitä enemmän on aikaa toisella puolella: siinä osassa elämää, jossa pääsee uudelleen rakentamaan, löytämään totuuden ja nauttimaan omannäköisestään elämästä. Oletko sinä yksi näistä vanhoista sieluista? Oletko joutunut jo lapsena tai nuorena kokemaan kovia? Onko sinulla haasteita tai vastoinkäymisiä, jotka tuntuvat “karmisilta”, siltä kuin ne juontaisivat juurensa jostain kauempaa, toisesta elämästä? Jos näin on, osaatko kääntää tämän asian mielessäsi voitoksi? Sillä sitä se on, ja kun luet tämän artikkelin loppuun, ymmärrät miksi.
Aika on suhteellista, ja sitä voi muovata mieleisekseen
Olemme kaikki saman ajan mittaamistavan armoilla. Meillä kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa, vuodessa 52 viikkoa ja 12 kuukautta, eikä se muuksi muutu. Mutta se, mihin aika riittää, on hyvin erilaista eri ihmisten kohdalla. Toiset osaavat käyttää sen minuutilleen hyödyksi, he ovat kuin hyvin rasvattuja koneita, jotka suorittavat päivästä toiseen ja viikosta viikkoon, ja saavat paljon aikaan. Mutta ovatko he onnellisia, se on eri asia. Varsinkin, jos he suorittavat jonkun toisen laatimaa agendaa, ja motiivina on esimerkiksi raha tai valta. Kovin, kovin katoavaisia arvoja, ja tyhjän päälle rakennettu elämä täynnä pakkoa ja painetta.
Toiset taas saattavat täyttää elämänsä lähinnä hauskanpidolla. Voi olla, että sieltä puuttuu kaikenlainen struktuuri, on järjestynyt niin, että ajasta ei suinkaan ole pulaa, vaan sitä on yltäkylläisesti, mutta se kuluu aivot hapattavaan “viihdekäyttöön”. Elämästä puuttuu merkitys, ja huolimatta kaikesta vapaa-ajasta, se ei ole todellakaan palauttavaa tai mielekästä.
Suurin osa sijoittuu jonnekin näiden välille. Käydään töissä, ja oma elämä tapahtuu sitten iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Elämä eletään odottaen jotakin: seuraavaa perjantaita, juhannusta tai joulua, lomaa, etelänmatkaa. Toisia tämä kuormittaa enemmän, toisia vähemmän, mutta yhtä kaikki, elämää määrittää hyvin pitkälle kello ja kalenteri, jotka kumpikin ovat loppujen lopuksi ihmisen keksintöä ja määrittelemää.
Ja sitten muutamat harvat, hyvin pieni joukko täällä maan päällä vaeltavia sieluja, me tiedämme, että aika on vain harhaa. Se on energia, joka oikeasti määrittää elämämme kulun. Me voimme muovata ajan riittämään mihin vaan, ja energian avulla luomme omaa todellisuuttamme. Me määritämme elämämme merkityksen, ja kun teemme valintoja tältä pohjalta, saamme ajan taipumaan meidän tahtoomme.
Aika riittää, kun päätät, että se riittää
Kuvittele, kuinka istut odotusaulassa vaikkapa pankkiin, jonne on jonoa usean ihmisen verran ennen sinua, Kaikilla on monimutkainen, aikaa vaativa asia, sinulla on ruokatunti menossa, ja tiedät, että kohta sinun täytyy lähteä takaisin töihin. Mutta tämä on asia, joka sinun olisi pakko hoitaa tänään. Kuvittele, kuinka tuskainen olo sinulla on tällaisessa tilanteessa. Vilkuilet kelloa, jossa minuutit tuntuvat kiitävän eteenpäin. Ja samaan aikaan jokaisen edelläsi olevan ihmisen asian ratkaiseminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Kovin ristiriitaista, eikö vain? Aika sekä matelee että juoksee, yhtä aikaa. Miten se on mahdollista?
Kuvittele toinen tilanne, jossa sinä uppoudut luovan työn flow-tilaan. Olet vaikkapa maalaamassa, kirjoittamassa, tekemässä käsitöitä tai mitä tahansa sellaista, mistä nautit. Sinulla ei ole aikataulua, ei rajoitteita, ja voit viihtyä tämän tekemisen parissa niin kauan, kuin haluat. Energia virtaa vapaasti, olo on kevyt ja ihana, tyhjennät itsestäsi ulos jotain, joka on päässyt kertymään sinne sitten viime luovuuspuuskan. Vietät tässä puuhassasi niin kauan, että havahdut katsomaan kelloa hämmästyneenä. Mihin aika oikein katosi?
Kuinka vapauttavaa on, kun meillä on tilaisuus elää hetki kellosta vapaana. Ja kuinka rajoittavaa, kuinka tarkkaan meidän energiamme varastavaa, ovat tilanteet, joissa meidän on elettävä sen mukaan, mitä aikaa elämme. Ylemmän esimerkin tilanteessa kenelläkään tuskin tulisi mieleen alkaa pohtia syvällisiä ajatuksia, käyttää pakollinen odotteluhetki omaksi hyödyksi ja tehdä vaikka pieni hengitysharjoitus, rentoutua siellä penkillä ja jopa nauttia siitä, että saa hetken istua omissa ajatuksissaan. Suurin osa meistä todennäköisesti kaivaisi puhelimen esiin, selailisi sitä, vilkuilisi kelloa, hermoilisi siitä, että ehtiikö asian hoitamaan vai pitääkö jo juosta töihin… Maksimoisi siis tilanteen stressaavuuden, ajaisi kehon niin kierroksille, kuin mahdollista, mieli askaroisi hermostuneena eri vaihtoehtojen välillä.
Kävi tilanteessa miten vaan, ainakin on hukattu tunti siihen, että on kärsitty tarpeettomasta stressireaktiosta, asian takia, joka ei ole omassa kontrollissa. Stressi myös estää näkemästä mahdolliset ratkaisut: voisi esimerkiksi kysyä pomolta, sopisiko, että pidentää ruokatuntia ja tekee vaikka loppupäivästä ajan takaisin, jotta voisi odottaa omaa vuoroaan rauhassa, ilman hermoston hälytystilaa. Tai sitten voisi kysyä joltain edellä olevalta ihmiseltä, onko hänellä kiire, ja olisiko mitenkään mahdollista päästä ennen häntä, kun työt odottavat. Usko pois, on ihmisiä, joille elämän yksi isoimmista iloista on jonottaa pankissa, nähdä muita ihmisiä ja pitkittää aika siellä niin pitkäksi, kuin mahdollista. Tekisit hänelle ison palveluksen antamalla hänelle muutaman lisäminuutin jonossa.
Aika on suhteellista, ja me määrittelemme itse, millaisen merkityksen sille annamme. Me voimme muovata sitä sillä energialla, jolla siihen suhtaudumme. Jokainen sekunti on mahdollista venyttää riittämään vaikka mihin, jokainen minuutti tarjoaa kaipaamamme lepohetken, jos sitä tarvitsemme. Me itse päätämme. Meidän energiamme määrittelee ajan kulun. Kun varmistamme, että energia on oikein suunnattu ja vahvistaa elämässämme asioita, joita sinne haluamme, voimme olla luottavaisin mielin: myös aika toimii meidän parhaaksemme.
Oletko sinä tullut tänne aloittamaan aikaisin
Vanhat sielut syntyvät maan päälle mukanaan missio. Meillä on alusta asti hämmentävän kiire rysäyttää seinään, mokata nuorena, tehdä hölmöjä valintoja tai kärsiä traumaattisista tapahtumista. Saatamme kuulla lapsena, kuinka olemme pikkuvanhoja tai vaikutamme vanhemmilta kuin olemme. Meillä voi olla tapoja ja mieltymyksiä, jotka sopisivat paremmin isovanhemmillemme kuin meille. Ja saatamme ihmetellä itsekin joitain juttuja, jotka meitä kurittavat kerta toisensa jälkeen: törmäämme samoihin ongelmiin uudestaan ja uudestaan, huomaamme kysyvämme itseltämme useammin kuin kerran, että “miksi minulle aina käy näin?!”
Tämä on vasta vaihe yksi. Meillä on kiire löytää omat kompastuskivemme, ne haasteet, jotka ovat olleet mukanamme syntymästä asti, tai itse asiassa jo ennen sitä, koska ne ovat meidän sielumme oppiläksyt jo edellisiltä kierroksilta. Synnymme tänne valmiina ottamaan ne vastaan ja käsittelemään ne, koska olemme olleet täällä saman teeman kanssa jo monta kertaa. Meillä on vahva ja vakaa missio saada ne tällä kertaa alta pois nopeasti, jotta pääsemme jatkamaan siitä, mihin viime kerralla jäimme, ja etenemään pidemmälle.
Haluamme päästä ajoissa toteuttamaan tarkoitustamme, joka odottaa siellä vaikeuksien toisella puolella. Kun saamme parannettua itsestämme karmallista energiaa, vapautamme itseämme astumaan siihen voimaan ja valoon, joka meidän on tarkoituskin tuoda tänne maan päälle, Mitä nuorempina aloitamme paranemisprosessin, sitä enemmän meille jää aikaa toteuttaa- mitä se sitten onkaan, mitä meidän kuuluu täällä toteuttaa.
Oletko sinä yksi meistä, vanhoista sieluista, jotka ovat kuulleet sitä lapsesta asti? Onko sinulla mukanasi haasteita, jotka tuntuvat epämääräisen tutuilta, toistuvat monta kertaa, etkä meinaa päästä niistä eroon millään? Huomaat lyöväsi päätäsi samaan seinään, huolimatta kaikista vakaista aikomuksista ja pyhistä päätöksistä? Ei hätää, eikä syytä itsesyytöksiin: ei ole helppoa puhdistaa karmallista energiaa ja jo pitkään mukana kulkeneita oppiläksyjä, varsinkaan, jos niitä ei ole osannut yhdistää sellaiseksi, tätä elämää suuremmaksi kokonaisuudeksi.
Jos sinusta tuntuu, että tämä teksti kertoo sinusta, ja haluaisit löytää omat voimasi ja kykysi, aloittaa “puhtaalta pöydältä” ja puhdistetuilla energioilla, parantaa itsesi, jotta voit mahdollisimman pian ja täysipainoisesti alkaa keskittyä omaan missioosi ja tarkoitukseesi, tule mukaan Parantajan Vuosi-ryhmävalmennukseen, joka alkaa elokuun lopussa ja jossa me, pieni mutta tiivis ryhmä vanhoja sieluja ja hengenheimolaisia, keskitymme parantamaan itsemme, jotta voimme sen jälkeen auttaa muita ja koko tätä maailmaa- täysin omassa voimassamme ja korkeimmassa potentiaalissamme.
Nyt, istu hetki rauhassa, ja laita silmät kiinni. Hengitä muutaman kerran syvään, ja anna ajatusten vaeltaa. Rentoudu, vie huomio kehoon, aisti se. Tunne varpaasi ja sormesi yhtä aikaa, ikään kuin sisäpuolelta käsin. Anna ajatusten vaeltaa omaan elämääsi. Lapsuuteen, kaikkeen, mitä sinulle on tapahtunut. Mieti hetki haasteitasi. Ne asiat, joita häpeät eniten, piilottelet ja painat pimentoon. Mitä, jos juuri ne asiat ovat sinun avaimesi onneen? Jos niissä piilee ratkaisu, jos ne ovat sinun mukanasi syystä? Miltä sinun elämäsi ja tarinasi näyttäytyy, jos peilaat niitä tämän linssin läpi? Anna pintaan nousta, mitä sitten nouseekin, ja päästä irti. Kun olet valmis, avaa slimäsi. Voit kirjoittaa ylös, mitä havaitsit. Ja sitten, omista oma tarinasi.
Rakkaudella, Tiia
