TiiaTämä on intuitiosta kertovan juttusarjan kolmas ja viimeinen osa: Intuition kuuntelun dos and don’ts, eli mitä tehdä ja mitä ei kannata tehdä, jos haluaa vahvistaa omaa kykyään kuulla ja tunnistaa intuition viestejä. Intuitiohan on siis sisäinen viestintäjärjestelmä, joka on jokaisella ihmisellä. Ei pelkästään sillä oudolla tädillä, josta muut suvussa eivät halua puhua, eikä myöskään pelkästään niillä, joiden sukunimi on Tesla, Musk tai jokin vastaava. Se löytyy jokaiselta, meidät on vaan opetettu kiinnittämään huomiota ihan kaikkeen muuhun kuin niinkin epämääräiseen asiaan kuin oma sisäinen ääni.
Intuition kuuntelun dos and don’ts
Lähdetään liikkeelle siitä, mitä ei kannata tehdä, jos haluaa vahvistaa omaa intuitiotaan. Tässä järjestyksessä voimme ensin pitää sen saarnaus-osuuden, saamme lopuksi keskittyä kivaan asiaan, eli siihen, mitä voi tehdä voimistaakseen intuitiotansa.
Vältä näitä:
Kaiken ajan täyttäminen tekemisellä ja häiriötekijöillä
Intuitio on meidän jokaisen sisällä oleva hiljainen, aavistuksenomainen ja nopea, vaistomainen tuntemus, ajatus, välähdys… Jotain sellaista, jolle täytyy olla vastaanottavainen, ja ymmärtää, että hiljaisilla asioilla on merkitystä. Niitä ei edes huomaa, jos ei ole ollenkaan kiinnostunut tarkkailemaan sisäisiä viestejä. Ja se, mikä on todella tehokas tapa torpata intuition viestit, on olla kiinnostunut ja kiireinen vain itsensä ulkopuolisten asioiden parissa. Intuition kuuntelu vaatii tilaa ja aikaa, kiireetöntä olemista, rauhoittumista ja levollisuutta.
Egon sekaantumisen tulkitseminen vääräksi suunnaksi
Kun alat kuunnella omaa intuitiotasi, se tarkoittaa usein sellaisten asioiden tekemistä, joita olet aiemmin välttänyt, koska olet kuunnellut kaikkia muita, paitsi itseäsi. Siten me usein tälle tielle löydämme: vanha on kuljettu loppuun ja todettu toimimattomaksi, monesti meidät sairastuttavaksi tai uuvuttavaksi. Toivoisinpa vielä näkeväni sellaisen ajan, jolloin tätä asiaa ei tarvitsisi oppia kantapään kautta… Koska mikä olisi oikeasti luonnollisempaa, kuin elää yhteydessä omiin vaistoihinsa. Mutta vielä toistaiseksi se menee niin, että ensin opitaan väärä tapa, ja sitten, enemmän ja vähemmän pakon edessä, päädytään itseoppimaan uusi.
Mitä sitten tapahtuu, kun alat kokeilla uusien valintojen tekemistä? Hermostosi, uskomuksesi, kaikki aivojesi hermoradat sinussa alkaa huutaa hälytystilaa: ”Mitä sinä nyt teet? Ei sinne, se on jotain uutta ja outoa! Emmehän me tuollaista ole tottuneet tekemään!” Tämä on täysin luonnollinen reaktio mihin tahansa erilaiseen ja tuntemattomaan. Se aiheuttaa meissä mitä erilaisimpia olotiloja ja tunteita itsesabotoinnista viivyttelyyn, epäröimiseen, alakuloisuuteen ja syiden keksimiseen, miksi se jo kerran otettu askel onkin väärä, ja pitää perääntyä äkkiä sinne, mistä tulimme. Tämän tunneskaalan ja negatiivisten ajatusten vyöryn sekoittaminen siihen, että olisimme tulkinneet intuitiomme viestin alun perinkin väärin, on egon todella tehokas keino saada meidät pysymään vanhassa. Kun tämän tiedostaa osana normaalia vastareaktiota muutokseen, on paljon helpompi nähdä sen läpi ja jatkaa oikealla tiellä, muutosvastarinnasta huolimatta. Pikemmin siihen kannattaa suhtautua voittona: ”hurraa, olen vihdoin tekemässä jotain muutosta!”
Kysyminen kaikilta muilta, paitsi omalta itseltään
Me olemme nykyaikana todella tehokkaasti ulkoistaneet kaiken jollekin muulle, kuin itsellemme. Kysymme neuvoa pienimpiinkin asioihin somesta, äidit lukevat ohjeet arkeensa vauva-lehden keskustelupalstoilta, eivätkä kuuntele voimakkainta vaistoa, mikä ihmiselle tarjolla olisi: äidinvaistoa. Mikä tahansa pieni oire ilmaantuu, googletamme ohjeet ja diagnoosit, ja nyt vielä tekoäly kirjoittaa, ajattelee ja tulkitsee meidän puolestamme. Nukumme ja askellamme sensori jossain päin kehoa, joka kertoo aamulla oliko uni hyvää vai huonoa, ja ruokavalioomme vaikuttaa uusin trendaava ihmedieetti enemmän kuin se, miltä kehossamme tuntuu ja mitä se koittaa meille kertoa. Omasta, yksilöllisestä voinnistamme emme osaa sanoa mitään, koska olemme niin täysin irtaantuneet itsestämme, ettemme oikeasti tunnista tunteitamme emmekä kehomme viestejä. Ainoa tapa, miten tällaisesta tilanteesta pääsee lähellekään sisäisen äänen kuuntelua, on se, että karsii kaiken turhan tiedon ja ärsykkeet ympäriltään ja alkaa harjoitella. Yksi askel, yksi viesti kerrallaan ottaa ensisijaiseksi ohjaajakseen oman äänensä. Alkuun voi olla, että täytyy mennä yrityksen ja erehdyksen kautta, jos ääni on kovin hukassa tai tukahdutettu. Mutta mitä enemmän vaimennat ulkoisia ärsykkeitä, ja mitä tarkemmin alat priorisoida sisäistä ääntäsi, sitä nopeammin pääset jyvälle tästä. Lämpimästi suosittelen kokeilemaan, etenkin, jos kärsit jostain seuraavista: stressi, ahdistus, turhautuminen, kiire, hermostuneisuus, unettomuus, huono työtilanne, huono parisuhde, onneton olo, suunta hukassa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä kauempana ihminen on omasta autenttisesta itsestään ja omien tarpeiden ja tunteiden tunnistamisesta, sitä enemmän hän alkaa oireilla. Kun hän taas alkaa kuunnella ja täyttää omia tarpeitaan (niitä aitoja, ei mitään mielitekojen täyttämistä turhalla, hetkellisellä tyydytyksellä), sitä täydemmin hän alkaa elää itselleen sopivaa, omannäköistään elämää.
Suosi tätä:
Hiljaisten hetkien vaaliminen
Olemme nykyaikana tottuneet tuhlaamaan hiljaiset, toimettomat hetket somessa, uutisotsikoiden selaamisella, pelaamalla, tai mikä se kenellekin on, mikä sen älypuhelimen siihen käteen houkuttelee ottamaan heti, kun on pienikin tilaisuus. Ei ole enää hetkiä, jolloin tulisi luontevasti istuttua omien ajatusten kanssa, kun viihdykettä on mukana taskussa kaikkialla: bussissa, hammaslääkärin odotustilassa, kampaajalla, työpaikan kahvihuoneessa jne. Mitä tämä aiheuttaa meille? Kaikki ne hetket, jotka ennen toimivat luontevasti päivän rytmittäjinä, nollaushetkinä, aivojen lepotaukojen mahdollistajina, täyttyykin siitä, mikä niille on ihan pahinta mahdollista myrkkyä: jatkuvaa informaatiotulvaa, ei hetken lepoa elektroniikasta, säteilystä, silmissä vilisevistä uutisvirroista. Tiesitkö, että aivot reagoivat älypuhelimeen täysin samalla tavalla kuin työhön liittyvään kuormitukseen? Olemme jatkuvassa kuormitustilassa silloinkin, kun kuvittelemme rentoutuvamme leppoisasti somea selaamalla ja videoklippejä katsomalla, ja samaan aikaan aivot savuaa ja kuormittuu, eikä tällaisessa tilassa ole puhettakaan saada yhteyttä omaan sisimpään.
Ota tavaksi jättää puhelin taskuun, pöydälle ja laukkuun niin usein kuin vain suinkin mahdollista, ja ota ilo irti niistä hetkistä, jolloin arjessa on mahdollista varastaa itselleen pieni hengähdyshetki: kun odotat lasta harrastuksesta, istu autossa tai hyvällä säällä auton ulkopuolella, pistä silmät kiinni, kuuntele tuulta, nuuhki raikasta ulkoilmaa… ja hengitä. Usko pois, tämä on paras mahdollinen tapa, jolla voit hiljaisen odotushetken viettää! Jo parilla minuutilla on valtava merkitys hyvinvointiisi aivan valtavan monella tavalla, ja myös mahdollistat itsellesi sen, että alat kuulla intuitiosi viestejä.
Ota neuvoista vaarin!
Intuition viestien kuuleminen ja ymmärtäminen ei vielä johda mihinkään. Ensiarvoisen tärkeää, jos siis haluat, että tässä on mitään järkeä, on alkaa toimia ohjauksen mukaan! Se, noudatatko sisäistä ohjausta, liittyy todella läheisesti siihen, vaikuttaako tämä kyky elämääsi millään lailla. Jos nimittäin kuulet ne viestit, mutta jätät kerta toisensa jälkeen noudattamatta niitä, oma sisäinen ohjausjärjestelmäsi toteaa että jahas, ei tätä ihmistä kiinnosta, tai muut asiat ovat tärkeämpiä, ei maksa vaivaa edes yrittää. Silloin alat ajautua koko ajan kauemmas, koska elät ja teet valintoja itseäsi vastaan.
Jos taas otat tavaksi kokeilla, mitä tapahtuu, kun otat intuition vinkkaamaan ensimmäisen askeleen ja harjoitat kykyäsi, joka alkaa kehittyä kuin lihas, jota treenataan säännöllisesti, viesteistä tulee koko ajan kirkkaampia, selkeämpiä, ja askeleista tehokkaampia. Alat ymmärtää pelin hengen, ja intuitiosi riemastuu, kun tulee kuulluksi. Se alkaa toimia koko ajan voimakkaammin, ja hetken päästä huomaat, miten elämäsi kulkee superpika-nopeudella kohti itsesi näköistä, omalta tuntuvaa elämää.
Säilytä leikkimielisyys ja keveys elämässäsi (tai löydä se, viimeistään nyt)
Älä tee tästä vakavampaa kuin sen tarvitsee olla. Totta kai, kun kyseessä on kipeät kantapääkoulut ja elämän perustavaa laatua olevat kokemukset, voi sisäisen äänen kuuntelun oppiminen olla joskus jopa elinehto. Mutta oikeasti tämän kuuluisi olla helppoa, kivaa ja kevyttä! Koska mietipä, kenellä intuitio toimii ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella? Kuka tietää asioita sellaisella varmuudella, jota voi aikuiselämän kyynistämä, elämän heittelemä ihmisriepu vain kadehtia? Tietenkin pikkulapsi. Sellainen pikkulapsi, joka on vielä viaton, varma itsestään ja olemassaolonsa oikeutuksesta, joka ei ole vielä ehtinyt omaksua niitä elämää varjostavia uskomuksia ja ”totuuksia”, joita kaverit, opettajat, vanhemmat ja yhteiskunta hänelle väkisin syöttää, ”koska näin ne asiat nyt vaan tässä elämässä menee”. No ei muuten mene! Vaan meidät ohjelmoidaan, kauas omasta totuudesta, omasta uskosta itseen, elämään, sen henkeen ja ihmeisiin. Pikkulapsella tämä usko on tallessa, ja se varmistaa, että hänen oma totuutensa tulee taatusti kuulluksi. Me voimme vain ottaa oppia tästä, jos siis haluamme löytää taas takaisin oman totuutemme äärelle.
Tässä on muutamia vinkkejä, mitä tehdä ja mitä ei kannata tehdä, kun haluaa löytää oman äänensä ja oppia kuuntelemaan sitä. Jos aihe kiinnostaa, ja haluat oppia lisää oman elämän linjaamisesta sisimpänsä kanssa, löydät ilmaisen ”Keho, sydän ja mieli samaan suuntaan”-haasteen täältä. Saat viiden päivän ajan konkreettista ohjausta ja vinkkejä, mm. intuition mukaan elämisestä, hermoston rauhoittamisesta ja sydämen äänen kuuntelusta suoraan sähköpostiisi ilmaiseksi. Ilmoittaudu mukaan haasteeseen täällä.
Kiitos, kun luit tämän juttusarjan intuition kuuntelusta! Edelliset kaksi osaa löydät blogin edellisistä julkaisuista. Jos tämä sarja kolahti, tai laittoi ajatuksia liikkeelle, olisin kiitollinen, jos jakaisit sitä eteenpäin sellaisille, joiden arvelet siitä hyötyvän. Ihanaa, intuition rikastamaa elämää sinulle, rakas lukija! Terveisin, Tiia
