Kaikki lähtee johtajuudesta

Kaikki lähtee johtajuudesta. Miten monimielinen lause. Se voi koskea mitä tahansa työyhteisön tuloksellisuudesta/tuloksettomuudesta eläinten käyttäytymiseen tai lastenkasvatuksen dynamiikkaan. Tässä tapauksessa puhun kuitenkin elämänhallinnasta, itsensä johtamisesta. Siitä, mikä minut aina kiskoo oikealle tielle, vaikka esteet tuntuisivat ylivoimaisilta.

Itsensä johtaminen on vaikein johtajuuden laji

Ihminen on sokea omille virheilleen, ellei ole valmis tietoisesti niitä tarkastelemaan. Vaatii ponnistelua, joskus jopa rohkeutta, katsoa peiliin ulkoisten olosuhteiden sijaan. On paljon helpompaa nähdä muut ihmiset selvästi, kuin oma itsensä. Minäkuvaa vääristää usein erilaiset uskomukset, opitut ajatus- ja käytösmallit sekä yksinkertaisesti mukavuudenhalu: on mukavampaa, kun ei tarvitse tarkastella omia mokiaan tai tekemisiään kriittisesti. Sehän herättää jos jonkinlaisia epämiellyttäviä tunteita. Ja nykyihminen mielellään turruttaa tunteet muutenkin, saatikka sitten ne vaikeimmat.

On myös helpompaa ajelehtia olosuhteiden vietävänä, kuin ottaa ohjat omiin käsiinsä. Silloin voi luovuttaa vastuun lopputuloksesta muille: jos pääsen ehjänä perille, kiva. Jos rysäytän karille, voin ainakin sanoa, ettei se ollut minun syyni. Itsensä johtaminen vaatii vastuunottamista omista valinnoista. Asennetta, että olen oman elämäni ohjaksissa, en jokaisen tuulen ja myrskyn riepoteltavana.

Johtajuus on kaikkea muuta kuin pomottamista

Itsensä johtaminen on vaikeaa myös siitä syystä, että itseämme me kohtelemme harvoin lempeästi. Aito, kokonaisvaltainen johtaja on kaikkea muuta kuin pomottava, muita itseään alempana pitävä ylimielinen pikkupomo. Johtaja on aina reilu, kaikkia kunnioittava, itsensä likoon laittava ja ystävällinen. Jos katsotaan vaikka sitä jo aiemmin mainitsemaani eläinten johtajuuskäytöstä. Laumanjohtaja on aina se, jolla on suurin auktoriteetti. Mutta auktoriteetti ei synny turhanpäiväisestä räksyttämisestä, vaan luotettavuudesta ja yhteistyötaidoista. Susilauman laumanjohtaja kykenee näkemään, missä muut laumanjäsenet loistavat. Se kulkee viimeisenä, tarkkailee tilannetta, antaa muiden hoitaa omat tehtävänsä- ja kun laumaa uhkaa jokin vaara, on ensimmäisenä etulinjassa puolustamassa muita. Silloin toimitaan, kun tilanne sitä vaatii, muutoin annetaan asioiden mennä omalla painollaan ja muiden nauttia tekemisestä.

Entä sitten ihminen johtajana, etenkin itselleen? Koska olet viimeksi antanut itsesi nauttia tekemisestä, rauhassa edeten, ilman takaraivossa tykyttävää ”pitäisi, pitäisi, pakko sitä, pakko tätä, kiire, kiire”-mantraa? Koska olet kaivanut esiin omat parhaat puolesi toimimaan tietyissä tilanteissa: esimerkiksi päästänyt lapsenomaisen innostuksen kukoistamaan luovuutta vaativissa ideointivaiheissa, tai järjestelmällisen minäsi laittamaan kuntoon paperit ja aikataulut, tai sosiaalisen minäsi olemaan esillä verkostoitumistapahtumassa? Osaatko johtaa itseäsi niin, että loistat eri tilanteissa, koska tunnet itsesi ja tiedät, millä saat itsesi milloinkin syttymään? Oletko lempeä itsellesi silloin, kun kaipaat lohtua ja ymmärrystä? Oletko itsellesi kokonaisvaltaisesti hyvä johtaja, vai sättivä ja ahtaalle ajava pikkupomo? Se, mitä me annamme itse itsellemme, sitä me kykenemme antamaan muille. Ei enempää, ei vähempää. Kaikki lähtee itsestä. Kaikki lähtee johtajuudesta.