TiiaIhminen on osa luontoa. Me emme ole siitä erillinen, korkea-arvoisempi osa, joka hallitsee täällä maan päällä ja voi suhtautua yliolkaisesti muuhun elämään ympärillämme. Johan sen näki jo kesällä, kun uutisiin nousi video tulvan takia sortuvasta tiestä. Kun luonto päättää näyttää voimansa, ihmisen rakennelmat ovat aika mitättömiä sen edessä. Mutta miksi meillä on luontoyhteys kadoksissa? Ja mitä se meille aiheuttaa?
Kovasti haetaan syitä tälle nyky-yhteiskunnan pahoinvoinnille teknologiasta, työn määrästä tai siitä, ettei ole töitä, erilaisista sosiaalisista tai fyysisistä oireista. Mutta mitä jos nuo kaikki ovatkin juuri sitä: oireita, ei perimmäisiä syitä? Ihmiset ovat ajautuneet koko ajan kauemmas luonnosta, kaupungistumisen, teknologiakehityksen ja omiin oloihinsa eristäytymisen vuoksi. Maaseudulla eläessä ja varsinkin maata viljeltäessä luonto ja sen ymmärtäminen ovat elinehto. On pakko olla kartalla siitä, mitä luonnossa milloinkin tapahtuu. Mutta jos elämä on suurimmaksi osaksi sisätiloissa tapahtuvaa, työt tehdään sisällä, asunto kerrostalossa, liikkuminenkin tapahtuu kuntosalilla ja vapaa-aika kuljetaan kaupungilla, suurin merkitys luonnolla on silloin, kun vesisade yllättää kesken siirtymisen paikasta toiseen.
Mutta mitä tuollainen elämä ja arki aiheuttaa ihmiselle?
Lajityypillinen elämä
Opiskelen tällä hetkellä eläinavusteista valmennusta, ja opintoihin kuuluu hyvin tärkeänä osana ymmärtää, millaista on minkäkin eläinlajin lajityypillinen elämä. Se on nimittäin merkittävä osa eläimen hyvinvointia. Itse asiassa koko hyvinvointi perustuu siihen. Jos eläin ei saa elää lajityypillistä elämää, se ei voi voida hyvin, vaikka millaisia korvikkeita tai vippaskonsteja kehitettäisiin siihen ympärille. Tämä on herättänyt miettimään, millaista on ihmisen lajityypillinen elämä? Ja kuinka moni sellaista elää?
Oletko tullut ajatelleeksi, että…
Meille sopiva elämä ei sisällä istumista ja paikallaan oloa, sellaista määrää passiivisuutta, mitä esimerkiksi nykyinen työnteon malli vaatii. Hierojana näen lähes päivittäin, mitä näyttöpäätetyö tekee ihmiskeholle. Meitä ei todellakaan ole luotu tuijottamaan erinäköisiä ruutuja tuntikausia joka päivä. Ihmiskeho on luotu liikkumaan ja kestämään fyysistä rasitusta. Mutta pelkkää paikallaan oloa tai istumista se ei kestä.
Lajityypillinen elämä ei myöskään ole pelkkää sisällä oloa. Kun olemme pääasiassa sisätiloissa, ja kuljemme ulkonakin kengät jalassa, monelta jää kokonaan pois kosketus maahan. Maadoittuminen. Ja se on täysin unohtunut ja vieras käsite monelle ihmiselle, että sellaista tarvitsisi edes olla. Kuitenkin, se on ehkä yksi tärkeimmistä terveysteoista, mitä itselleen voi tarjota: kävellä paljain jaloin soralla, hiekalla, nurmikolla tai metsässä, tai istua paljaat jalat maata vasten. Maadoittuminen tasapainottaa ihmiskehon sähkövarauksen, varmistaa yhteyden Äiti Maahan, ja vaikka se kuulostaa huuhaalta ja humpuukilta, se on aivan oikea, tutkittu asia, kuinka paljon merkitystä tällä on. Kehon tulehdukselliset, hyvin perustavanlaatuiset terveysongelmat voisivat helpottua ja lievittyä jo sillä, kun maadoittumisen merkitys ymmärrettäisiin laajemmin.
Kello ja kalenteri rytmin määrittäjinä on myös osa harmia aiheuttavasta luontoyhteyden katoamisesta. Nykyinen tehokkuusvaatimus 24/7 ja luontaisen rytmin vastainen vuodenkierto, kun yhteiskunta vaatii suurinta energian määrää aivan kummallisiin aikoihin: syksyllä ja tammikuussa, uuvuttavat meidät aivan todella. Energiaa ei riitä kuin selviytymiseen päivästä toiseen, jos meille ei sallita syklisyyttä, eri tasoisia energioita riippuen siitä, paljonko on valoa, mikä kuun vaihe on menossa ja miten oman kehon syklit vaikuttavat. Me emme ole koneita, mutta meiltä odotetaan robottimaista suorituskykyä, johon ei vaikuta ikä, ei terveydentila, ei hormonitoiminta, ei vuodenaika, eikä mikään luonnollinen.
Ihminen on laumaeläin
Ihmisen lajityypilliseen elämään kuuluu myös laumaan kuuluminen. Me emme ole erakkoja, vaikka vuorovaikutus onkin siirtynyt nettiin ja someen, ja todellinen, vuorovaikutukseen perustuva ihmiskontakti on koko ajan vähenevä voimavara. Mutta se näkyy siinä, kuinka yksinäisiä me tunnemme olevamme. Yksinäisyys on nykyisessä elämänmenossa todella yleistä, vaikka olisikin perhe. Monet kokevat yksinäisyyttä myös parisuhteessa, vanhempina ja perheenä. Ihmiset kuuluisivat oikeasti laajempaan laumaan. Sellaiseen yhteyteen muiden kanssa, jossa elää useampi sukupolvi ja perhe yhdessä. Entisaikaan tämä toteutui, kun maatilaa asutti lähes koko suku yhdessä. Yhteisön merkitys on yksi niistä asioista, jota on häivytetty viime vuosikymmeninä. Perheet ovat jääneet kovin yksin, isovanhemmat ovat usein itsekin vielä työelämässä ja yhteisen ajan vietto on vaikeaa.
Korostuneessa asemassa on myös “oma elämä”, kaikki sellainen, jossa kannustetaan ottamaan omaa aikaa ja irtiottoja, laittamaan oma napa yhteyden edelle. Tuoreet vanhemmat pakotetaan töihin mahdollisimman aikaisin ja perhe-elämän, yhteisön ja yhteyden merkitys häivytetään. Mutta laumaeläimelle oma lauma on yksi tärkeimmistä selviytymisen edellytyksistä. Kun luonnossa laumaeläin karkotetaan syystä tai toisesta laumasta, sen menehtyminen on hyvin todennäköistä, ellei se löydä pian uutta laumaa tilalle, johon se hyväksytään.
Ihminen ei tässäkään asiassa ole vieraantunut luonnosta, paitsi mielen, logiikan ja järkeilyn tasolla. Meidän kehomme ja hermostomme kyllä muistaa, miltä laumasta eristäminen tuntuu ja mitä se selviytymisen kannalta tarkoittaa.
Lajityypillinen ravinto
Onko se sitä, mitä me ruuaksi nykyään kutsumme? Ei ole. Ei lähellekään. Ultraprosessoitu ruoka ei ole ruokaa nähnytkään, ja silti juuri sitä me syömme, muodossa jos toisessa joka päivä. Oletko huomannut, että siihen ei edes lemmikit koske? Ne kyllä tietävät, mikä on oikeaa ruokaa. Ja kun “asiantuntijat” niin mielellään viljelevät sitä esimerkkiä, että porkkanan kuoriminen ja keittäminenkin on prosessointia, niin ihan oikeasti, kenelle tuo menee läpi? On hieman eri asia kuoria kasvikset tai paistaa liha pannulla, kuin lisätä teollisesti “ruoka” täyteen e-koodeja, lisäaineita ja myrkkyjä. Koska sitähän ne ovat. Siitä ei pääse mihinkään.
Minä en ole ravinnon asiantuntija, enkä todellakaan syö itsekään optimaalisesti. En ota kantaa kenenkään ruokavalioon mitenkään muuten kuin siten, että söit sitten miten hyvänsä, ole tietoinen siitä, että mitä enemmän ruokaa on prosessoitu, sitä huonommin kehosi sen pystyy käyttämään oikeaksi ravinnoksi. Ja mitä useampi ateria sisältää ultraprosessoitua ruokaa, sitä enemmän lisäaineita kehoosi kertyy. Silloin alkaa ongelmat kertaantua.
Miten kuka tahansa voi löytää luonnon äärelle, jos on luontoyhteys kadoksissa
Luontoyhteyden ja luonnollisempaan elämään palaaminen onnistuu keneltä tahansa, joka haluaa ymmärtää tämän merkityksen. Se ei vaadi suurta vaivannäköä, eikä monimutkaisia rituaaleja. Riittää, kun huomaat sen luonnon, joka on ympärilläsi. Seuraavalla työmatkalla, jätä kuulokkeet kotiin ja katso, miltä se ympäröivä luonto näyttää. Ja vapaana hetkenä, lähde kävelylle metsään tai puistoon tai rannalle, edes yhden jakson ajaksi…
Me ihmiset voimme tehdä tosi paljon hyvinvointimme eteen, hyvin pienillä valinnoilla. Emme ole voimattomia jonkun massiivisen suuren ongelmavyyhdin edessä. Se on vain saatu tuntumaan siltä! Mutta on todella paljon asioita, jotka ovat omissa käsissämme. Luontoyhteys ja se, että palaamme askeleen verran taaksepäin, luonnollisempaan elämään, on yksi minun nähdäkseni merkittävimmistä valinnoista, mitä voimme hyvinvointimme eteen tehdä. Se muuttaa energiaa ympärillämme. Sen avulla alkaa aueta koko ajan vain lisää ja lisää asioita, joita voimme tehdä toisin. Ja kohta huomaamme, että me tunnistamme keinotekoisen, alamme karsastaa sitä, ja palaamme sellaiseen elämään, joka todella on meille lajityypillistä. Se kun tuntuu niin paljon paremmalta kuin tämä nykyinen systeemi.
Jos tämä aihe kutsuu, ja haluat tutustua aiheeseen lisää, pidin tästä minivalmennuksen Rauha hermostolle-ryhmässä. Luonnon rytmissä-video on jäsenille vapaasti katsottavissa Oppaat-välilehdellä, kuten muutkin ryhmässä olevat materiaalit. Ryhmään liittyminen on ihan ilmaista.
Olen myös tehnyt tästä aiheesta e-kirjan: Luonnon rytmi ja syklisyys- oman rytmin löytäminen on saatavilla verkkokaupasta hintaan 6,90e. Siinä on vinkkejä luonnon rytmin, kuin myös oman kehon rytmin ymmärtämiseen ja kuunteluun.
Kiitos kun luit. Nyt toivon, että käytät hetken sen pohtimiseen, miten voit lisätä luonnollisuutta ja luontoyhteyttä omassa elämässäsi. Ja jos mahdollista, mene pitämään pohdintahetki ulos, paljaat jalat maata vasten. Voit saada ihan erilaisia oivalluksia kuin sisätiloissa, laitteiden ympäröimänä.
Tiia