Nyt tulee raakaa rehellisyyttä äitiydestä ja yrittäjyydestä- silloin, kun ei ole some-kelpoinen hetki.

Pohdintaa siitä, miksi omat uskomukset iskevät vastaan aina silloin, kun luulet olevasi valmis valloittamaan maailman. Kun ensin päätät pyhästi, että nyt annat kaikkesi ja olet parhaimmillasi, suunnittelet kaiken mielessäsi valmiiksi ja odotat sitä hetkeä, että pääset toteuttamaan- vain todetaksesi, että sitä hetkeä ei ikinä tulekaan. Tai ainakaan ei sinä päivänä. Luulet, että tämä vaatii vain järjestelmällisyyttä ja vakaata aikomusta. Todellisuus iskee vasten tajuntaa, kun syy hetkelliseen hiljaisuuteen on tyhjennetty vaatekaappi ja vaatekasan keskelle pissattu pissalätäkkö.

Aina ei vaan onnistu

Minä olen yrittäjä, mutta samaan aikaan olen kahden alle kolmevuotiaan äiti. Ja viimeiset kolme viikkoa olen ollut käytännössä koko ajan yksin lasten kanssa. Samaan aikaan olen järjestellyt uutta toimipistettä varten tarvittavia asioita, kerännyt pääomaa aloitusta varten, päivittänyt some-kanavia ja kotisivua, tehnyt liiketoimintasuunnitelmaa ja kaikkea, mitä yrittäjyyteen nyt olennaisesti kuuluu. Ja välillä hiipii mieleen ajatus, että olenko minä kerta kaikkiaan päästäni vialla?!

Mikä ihme tähän ajaa? Kun usko meinaa välillä loppua ihan kokonaan, ihan kaikkeen. Tänään aamulla olin oikeasti jo miettimässä, että pitäisikö antaa sittenkin olla. Miksi valitsen aina sen vaikeimman tien?

Kun syy on tarpeeksi tärkeä

Mutta sitten puhuin erään valmennus-asiakkaan kanssa. Joka on mennyt oikeasti läpi helvetin, jonka suru on oikeaa surua, eikä turhautuneen äiti-ihmisen itsesäälin hetkellä surtua “voi minua raukkaa”-surua. Joka kertoo, kuinka paljon energiaa ja virtaa hän puheluistamme saa, ja kuinka olen ainoa, jolle hän voi tiettyjä asioita kertoa. Ja kuin taianomaisesti, juuri silloin kun se on tärkeintä, lapsetkin leikkivät ihan vain sovussa keskenään. Pienempi nukahtaa kesken puhelun päiväunille, isompi tietää, että silloin kun äiti puhuu työpuhelua, hänen hommansa on keksiä niin kiva leikki, että sen parissa viihtyy- ja johon äiti voi tulla mukaan. kun puhelu loppuu.

Sen takia minä tätä teen. Sen takia etsin aina uutta tapaa hanskata tämä kaikki. Ja sen takia en aio luovuttaa, kun kaikki on vasta alkamassa. Pitäisi valmentajan muistaa ja ymmärtää, että uusi aiheuttaa aina muutosvastarintaa ja pelkoa. Ja omien rajojen haastaminen, no, haastaa. Se on tämän pelin henki. Minä haluan päästä auttamaan ihmisiä, koska sitä minä teen hyvin. Ja jos se vaatii, että täytyy välillä purra hammasta, jotta saan kaiken valmiiksi ja pääsen tätä kutsumusta toteuttamaan valitsemallani tavalla, niin on se sen arvoista.

Se, että sinä voit hyvin, palvelee myös muita

Teen tämän myös lasteni vuoksi. Esikoiseni kasvoi melkein aikuiseksi niin, että äitinsä oli ensin ihan hukassa itsensä kanssa, sitten etsi itseään vuosikausia. Nyt, kun tiedän kuka olen ja mitä olen täällä tekemässä, en todellakaan aio hukata yhtään enempää aikaa, jotta pääsen ottamaan tämän lahjani ihan kunnolla käyttöön- ja turvaamaan sillä työllä lasteni toimeentulon ja lapsuuden. Ja kyllä, odotan tosi kovasti sitä päivää, että työpaikkani on työpaikka, johon menen niin, että lapseni ovat turvallisesti hoidossa sen ajan. Jotta kotimme saa olla vain koti, ja äiti voi olla siellä vain äiti.

Onneksi on myös näitä hetkiä. Istun nimittäin lähiravintolassa, juon sitä yhtä lonkeroani, jonka voin ennen iltaimetystä juoda, ja puran tämän päivän tunteiden vuoristorataa tähän tekstiin. Niin, että lapset ovat isänsä kanssa kotona. Nyt voin sanoa, että tuli tarpeeseen.

Jos olet samanlaiseen hullunmyllyyn itsesi saattanut, kerro kommenteissa (ja muistuta samalla itsellesi!) mikä on sun syy tehdä tätä. Voisin väittää, että se meiltä kaikilta aina välillä unohtuu <3

Rakkain terveisin, Tiia

Ps. Jos haluat käydä tukemassa joukkorahoituskampanjaani, ja auttamassa tästä koti/työ/lapset/järjenlähtö lähellä-yhtälöstä siihen fiksumpaan työn ja perheen yhdistämiseen, käy täällä. Kampanjassa on mukana palveluitani etuhintaan, toivottavasti löydät jotain rentouttavaa/omaa arkeasi helpottavaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *