Yrittäjäksi lähdetään syystä. Meillä on sisällä jokin tarve toteuttaa itseämme, palo tehdä elämästämme merkityksellistä ja yleensä myös auttaa muita jollain, jota olemme itse kokeneet, opiskelleet tai muuten havainneet merkitykselliseksi. Me olemme oman tiemme kulkijoita, itsenäisiä, riskinottajia, vastuunkantajia. Me haluamme löytää kutsumuksen ja toteuttaa unelmamme itse. Me emme odota ihmettä, emme lottovoittoa emmekä apua muualta. Me olemme valmiit etsimään ratkaisut haastaviinkin tilanteisiin itse ja tekemään työtä niiden eteen. 

Suomessa pien- ja mikroyrityksiä on yhteensä 98,7% kaikista yrityksistä. Yksinyrittäjiä on 68% yrittäjistä. Vastaavasti keskisuuria ja suuryrityksiä on 1,3% yrityksistä. (Lähde: Suomen yrittäjät)

Silti aina, kun tulee puhe yrittäjistä, osa ihmisistä heittää kehiin riistäjä-kapitalistikortin. Ihan kuin yrittäjyys olisi suuri synti ja häpeä. Tai että motiivina toimisi vain raha. Voin kertoa, että mikro- ja pienyritystä ei kannata lähteä rikastumisen toivossa rakentamaan tässä maassa. Erityisen pahalta tuntuu se, kun motiivina on oikeasti auttamisen halu ja oman kortensa kekoon kantaminen, yrittäjyyden mollaaminen ja rinnastaminen ahneuteen on kertakaikkiaan kohtuutonta. 

Ja nyt, tässä maailman tilanteessa, sydämeni sykkii ihan jokaiselle yrittäjälle, joka ei ole vielä luovuttanut. Kun joku harva taho koittaa saada yrittäjien hätää kuuluville keskenään tappeleville päättäjille, aina löytyy ne kommentoijat, jotka tulevat pätemään sillä, kuinka “yrittäjä on tiensä valinnut” ja kuinka “pitäisi osata varautua” ja miten “heikoissa kantimissa” on yrittäjien talous. No, edellä mainittujen lukujen valossa, kuinka monen vuoden toimintakieltoon olisi pitänyt osata vaikka sen pientä kahvilaansa pyörittävän perheenäidin varautua, joka on juuri ja juuri saanut maksettua yhdelle työntekijälleen palkan ja lapsilleen muutakin ruokaa kuin kaurapuuroa? Tai kuinka juuri yrittäjien olisi pitänyt osata varautua pandemiaan, jonka kaltaisessa ei kukaan koko maailmassa ole aiemmin elänyt? Kun fakta on se, että yrittäjien, ja nyt puhutaan siis mikro- ja pienyrityksistä, ei monikansallisista suuryrityksistä, osa ei ole ollut helppo taloudellisesti edes ennen tätä “uutta todellisuutta”. Ja silti me maksamme veroja, joita tämä maa tulee tarvitsemaan enemmän kuin koskaan ennen, kun tilanteen taloudellinen puoli tulee valkenemaan muillekin kuin vain meille, joiden niskoille tätä sysätään kohtuuttomasti jo nyt. 

Kysynpä vielä tähän loppuun: kuinka moni palkansaaja on osannut tehdä taloudellista riskinhallintasuunnitelmaa sen varalle, että heitä yhtäkkiä estetään menemästä töihin niin, että mitään tukea ei anneta, vain päätös siitä, että nyt et voi tehdä töitä, etkä tienata palkkaasi, eikä kukaan tiedä missä mittakaavassa ja kuinka kauan tämä kestää? Ja te, jotka nyt ajattelette, että “kyllähän yrityksille on jaettu tukea vaikka kuinka paljon”, voin surukseni todeta, että se tuki on kohdistunut suurimmaksi osaksi tuonne 1,3% yrityksistä, jotka kykenevät kehittämään toimintaansa ja palkkaamaan konsultteja kirjoittelemaan hienoja hakemuksia Business Finlandille… Se 98,7%, jotka yrittävät pitää itsensä ja perheensä ja mahdolliset työntekijänsä hengissä ja kantavat tätä murhetta harteillaan, se osa on saanut pelkkää kuraa niskaansa, monelta taholta. 

Tämä on siis ylistys teille kaikille kanssayrittäjille. Minä tiedän, miltä teistä tuntuu. Minä olen itse ollut se yrittäjä, joka on paininut talousvaikeuksien kanssa jo monta vuotta sitten. Minä tiedän, milta tuntuu kun apua ei tunnu tulevan mistään, ja kaiken päälle saa kantaa häpeää ja syyllisyyttä siitä, että “mitäs läksit” ja oma syy. Haluan sanoa teille, että se ei ole oma syy, että aina ei jaksa! Se ei ole häpeä, että haluaa auttaa muita ja toteuttaa omaa visiotaan! Se ei ole häpeä, että sossunluukun sijaan yrittää ja yrittää ja kantaa koko ajan riskiä mukanaan, että jos ne rahat eivät riitäkään. Ja muistakaa, että samaan aikaan te olette niitä, jotka kannattelevat oikeasti tätä kaikkea. 

“Yritysten 445 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,5 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on runsaat 40 prosenttia.” -Suomen Yrittäjät

Ajatelkaa, jos me kaikki luovutettaisiin, ja siirryttäisiin sinne yhteiskunnan saamapuolelle. Jos kukaan muu ei tunnu arvostavan panostasi, muista tämä teksti, ja ala ajatella itse itsestäsi toisella tavalla. Ala itse arvostaa omaa taisteluhenkeäsi ja sitkeyttäsi, ja kun luet seuraavan kerran siitä, kuinka itseäsi vaan saat syyttää, älä anna sen mennä ihon alle. Muista, että meillä on aivan valtavan suuri merkitys koko tälle maalle, vaikka se oma osuus tuntuisi pieneltä. Sinä olet tärkeämpi kuin koskaan ennen. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *