TiiaSaatamme viettää koko elämämme yrittämällä, mutta niin se vaan ei toimi: Sisäinen turva ei löydy ulkoisia olosuhteita muuttamalla. Emme löydä ulkopuolelta sitä turvantunnetta, mitä niin epätoivoisesti kaipaamme. Ja mitä häilyväisemmät ovat ulkoiset olosuhteet, sitä turvattomammiksi tunnemme itsemme, jos sisäinen turva puuttuu.
Sen sijaan, jos opimme rakentamaan sisäistä turvaa, voimme seistä keskellä myrskyä ja tuntea syvää tyyneyttä ja rauhaa.
Läsnäolon ja rauhan sietämätön vaikeus
Tämä on se yleisin ja kliseisin oppi, mitä jok’ikinen itseään kunnioittava henkisen kasvun opus ja opettaja tarjoilee: ”Ole läsnä, keskity hyvään, tunne rauhaa sisälläsi.” Helpommin sanottu kuin tehty, vai mitä?
Luulin itse ratkaisseeni tämän sisäisen rauhan arvoituksen joitakin vuosia sitten, kun laitoin ns. ison pyörän pyörimään ja muutin kertaheitolla kaikki ulkoiset olosuhteeni. Tapahtui paljon kerralla, coachaus-opinnot, kaksi lasta peräjälkeen, muutto uudelle seudulle, uuden toimipaikan perustaminen yritykselle jne. Moni pitkään paikallaan ollut asia pakotettiin liikkeelle, ja olin innoissani, kun tunsin uusien tuulien puhaltavan. Mutta sitten, huomasin, että tietyt vanhat kaavat ja käytösmallit alkoivat ilmestyä elämääni, tällä kertaa vaan uusissa ympyröissä. Olin ihmeissäni. Eihän tätä pitänyt tapahtua minulle ENÄÄ IKINÄ.
Hermoston toimintaperiaatteet
Vasta, kun aloin todella ymmärtää aivojen ja hermoston toimintaa, ymmärsin, mitä minulle tapahtui. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. minä itse aloitin sen kierteen, johon olin tottunut, koska se oli minun aivojeni ja hermoratojeni mielestä turvallisin vaihtoehto. Vaikka kaiken järjen mukaan tietyissä asioissa elämässä ei ole mitään turvallista, kuten taloudellisesta katastrofista toiseen eläminen, ylimitoitettu suorittamisen pakko tai virtahevon olohuoneessa sivuuttaminen normaalina asiana.
Hermoston toiminnan perusperiaatteet:
1 Selviytymiseen tottunut hermosto reagoi ylimitoitetusti. Riippumatta siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu, hermosto tulkitsee asiat peilaten niitä menneisiin tapahtumiin, ja reaktio saattaa voimistua, vaikka kaiken järjen mukaan sen kuuluisi lieventyä.
2. Tietyt olosuhteet saattaa aiheuttaa taistele tai pakene-reaktion helpommin kuin toiset, koska niissä asioissa ihminen on joutunut eniten siihen turvautumaan. Stressireaktio voi kroonistua (ja suurin osa nykyihmisistä elää kroonisen stressin kourissa, tietämättä paremmasta).
3. Se, mikä aivoillemme ja hermostollemme on tuttua ja turvallista, voi olla kaukana oikeasti turvallisesta. Tutut olosuhteet voivat olla kuinka karmeat hyvänsä, ja silti aivomme ohjaavat meitä siihen suuntaan, koska uuden opettelu on epämiellyttävän uuvuttavaa. Uusi, vaikka se sitten olisi pelkkää onnea ja autuutta, tarkoittaa aivoillemme uurastusta, kun taas tuttu (vaikka sitten taloudellinen, henkinen tai terveydellinen katastrofi) tarkoittaa leppoisasti samoja vanhoja hermoratoja pitkin luistelua (vaikka järki sanoo, että tässä ei ole mitään järkeä!)
Joten seuraavan kerran, kun soimaat itseäsi, koska olet TAAS tässä samassa tilanteessa, ehkäpä voitkin antaa itsellesi armoa. Tätä asiaa vastaan ei kannata taistella. Taistelemalla olemme tähän alun perin päätyneetkin. Mitä sitten tehdä sen sijaan?
Sisäisen turvan tunteen rakentaminen ja suoranainen ihme
Kun opimme toimimaan tässä asiassa sisältä ulospäin, tapahtuu ihme. Meidän ei tarvitse viettää vuosia ja vuosia miettien, mitä tapahtui, mikä tämän aiheutti, kuka sanoi, ketkä teki, miksi minä jne… Me voimme mennä oikotietä sinne, minne alun alkaen halusimmekin. Rakennamme rauhan ja turvan sisällemme. Ja sen jälkeen tarkasteltuna, on oikeastaan ihan sama, saammeko koskaan tarkkoja vastauksia. Koska me voimme alkaa elää, vapaina ja, no, ei täysin huolettomina, koska elämään kuuluu kaikki puolet. Mutta osaten suhtautua huoliin niille sopivasti mitoitetuin panoksin. Meidän ei tarvitse virittää koko hermostomme arsenaalia jokaista kohtaamaamme vastoinkäymistä vastaan. Eikä meidän tarvitse toistaa tuttuja haasteita uudestaan ja uudestaan siksi, koska siihen olemme tottuneet ja helppous ja vaivattomuus pelottaa meitä. Kun me luomme turvan tunteen sisällemme, myös ulkoiset olosuhteemme saavat muuttua turvallisiksi, koska nyt me tunnemme turvan. Siitä tulee meille ystävä, ei vihollinen.
Haluatko oppia säätelemään hermostosi toimintaa ja vapauttaa itsesi ikuisesta selviytymisen pakosta?
Yksi osa valmennuksiani on tämän asian opettelu. Itse asiassa, se on yksi tärkeimmistä osa-alueista, jonka käyn läpi niin Holistic Leadership-valmennuksessa kuin osana retriittieni sisältöä. Miksi me menisimme vaikeaa, pitkää ja vaivalloista tietä (pelkästään) mielen kautta, kun voimme opetella auttamaan hermostoamme auttamaan meitä? Koska niin sen kuuluisi toimia, ja niin se luulee toimivansa. Kaiken, minkä hermostomme tekee, tekee se meidän parhaaksemme. Jossain vaiheessa matkaa se parhaan määritelmä on vain päässyt vääristymään.
Kiinnostaako tämä aihe sinua? Tule mukaan 5 päivän ilmaiseen haasteeseen: Keho, sydän ja mieli samaan suuntaan. Saat suoraan sähköpostiisi 5 päivän ajan opastusta tästä aiheesta ja siitä, miten yhdistää oma keho, sydän ja mieli niin, että sisäiset ristiriidat helpottavat ja on huomattavasti helpompi johtaa elämäänsä sinne, minne oikeasti haluaa mennä- välttelyn, pakenemisen tai taistelemisen sijaan.
